Väkivallalla on monet kasvot. Se on välillä helppo piilottaa myös hauskuuden ja pilan taakse. ”Sehän oli vain läppää”, sanoi yksi nuori mies, kun häneltä kiusaamisen sovittelutilaisuudessa kysyttiin miksi hän oli uhannut iskeä luokkakaverinsa pään lasioveen ja kuinka hänen mielestään olisi ollut kivaa katsoa, kun verinen pää valuu pitkin lasiovea.
Väkivaltaa on joskus vaikea tunnistaa. Helpoimpia on ehkä huomata fyysinen ja seksuaalisen väkivallan merkit. Mutta missä kulkee psyykkisen väkivallan raja? Onko väkivaltaa syrjiä eri kulttuuriin tai hengelliseen yhteisöön kuuluvaa henkilöä. Entä sitten taloudellinen väkivalta? Onko se väkivaltaa, että lainaa rahaa toiselta, eikä sitten maksa takaisin ja saa näin kaverin pulaan. Todella surullista on ne tuhannet lapset, jotka joutuvat kaltoin kohdelluiksi. Pienet ihmiset jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Kauan on jo tiedetty miten tärkeää ihmisen kehitykselle on hyvien kiintymissuhteiden olemassa olo varhaislapsuudessa. Nuo kaikki edellä mainitut ovat väkivallan muotoja, jotka jättävät jälkensä rikoksen kohteeksi joutuneisiin. Niin, ne todella ovat rikoksia, joiden tekijät pääsevät useimmiten ”kuin koirat veräjästä”, ilman rangaistusta. Mitä sitten tapahtuu kokijalle? Lopun elämän traumatko? Tutkimusten mukaan 80%:lla nuorista aikuisista, jotka kärsivät erikoissairaanhoitoa vaativasta mielenterveysongelmasta, on koulukiusatun tausta. Se ei toki yksin selitä mielen sairastumista, mutta on todella vakavasti otettava riskitekijä.
Paljon jo tehdään kouluissa ongelman kitkemiseksi, mutta kaikkea ei saada pois, vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa ja osaamista. Näin sanoi Lielahden koulun erään luokan valvoja, kun keskustelimme asiasta. Ymmärrän hyvin häntä. Ei lapsia ja nuoria pysty vahtimalla kuriin saamaan, kyllä siihen tarvitaan yleinen asennemuutos. Asennemuutosta tarvitaan jokaisen nuoren kohdalla, koska tutkimusten mukaan kiusaaminen loppuu parhaiten kun omaan ryhmään kuuluva kaveri puuttuu siihen. Kiusaaminen on yleensä aina yhteisön kohdistama teko yksilöä kohtaan, ei niinkään yksilöltä toiselle tapahtuvaa.
Jos olet joutunut väkivallan kohteeksi älä jää miettimään asiaa yksinäsi. Puhu siitä läheisillesi ja tarvittaessa ammattilaiselle. Häpeä ei ole sinun. Puhu rohkeasti, niin monia asia on helpompaa tulevaisuudessa.
Katso mitä mieltä olet alla olevasta animaatiosta. Väkivaltaa vai hauskuutta?
Aurinkopeili 